Nieleskelin vähän aikaa Wahlroosin sanomisia Hesarissa. Paperiversiota en ole lukenut, niin että minulta lienee jäänyt jotain myös näkemättä.
On totta, että Halonen keräsi ympärilleen kulttuuri- ja vaihtoehtoihmisistä hovin, jonka vaikutus yhteiskunnalliseen keskusteluun on ollut suhteettoman suuri. Se oli helposti nähtävissä Haaviston presidentinvaalien toisella kierroksella olleesta hurmasta, jonka pääasiallinen tuottajajoukko oli juuri Halosen hovi. Hurman laajuudesta ja sen saamasta julkisuudesta päätellen Haaviston olisi pitänyt hävitä paljon pienemmällä prosenttiosuudella kuin se 37 %. Wahlroosin esiintuoma ristiriita Halosen hovin ja suomalaisten äänestyskäyttäytymisen välillä (muissakin kuin presidentinvaaleissa) on siis koko ajan ollut olemassa.
Eräässä artikkelin kommentissa todettiinkin osuvasti, että jos homoavioliitto on valtakunnan tavoitelluista arvoista numero 1, niin syrjäytyminen tulee takuuvarmasti lisääntymään. Halosen hovi on äänekkäästi pitänyt tapetilla – anteeksi vain homot – toisarvoista keskustelua yhteiskunnan marginaali-ilmiöistä sen sijaan, että keskustelun kärki olisi kohdistettu paljon laajempaan ilmiöön, nuorten syrjäytymiseen ja sen estämiseen.
Halosen hovi pitää sisällään keskenään varsin samalla tavalla ajattelevia ihmisiä, joiden maailmaan ei mahdu eriäviä mielipiteitä. Olet joko samaa mieltä kanssamme tai meitä vastaan. Haloselta ilmeisesti puuttui kyky keskustella toisenmielisten kanssa ja löytää vastakkaisista mielipiteistä mitään kuuntelemisen arvoista. Hyvä johtaja ottaa hoviinsa myös muita kuin myötäilijöitä pystyäkseen peilaamaan omia sanomisiaan. En olisi ikinä uskonut, että viittaisin Kekkoseen, mutta näin teen. Kun Kekkonen huolestui 60-luvulla radikaaleista, hän kutsui heidät Linnan lastenkutsuille ja kuunteli. Miksi Halonen ei tehnyt samaa jo hyvissä ajoin sille joukolle, joka ryntäsi äänestämään persuja viime parlamenttivaaleissa? Koska hän oli ja halusi olla vain samanmielisten ympäröimänä.
Halosen hovi korosti downshiftaamista ja sai aikaan sen, että syrjäytymisestä tuli ikään kuin hyväksyttyä. Downshiftaaminen on ihan hyvä asia, jos se tarkoittaa sitä, että vaihdetaan auto polkupyörään, vältetään kertakäyttöhyödykkeitä ja suositaan kestävää kehitystä. Ylipäänsä tyydytään vähempään. Sen sijaan downshiftaus ei tarkoita, että jätetään opiskelematta ja/tai ei mennä töihin, koska sossuturvallakin voi elää, ei leveästi, mutta voi. Varsinkin jos pystyy asumaan toisten nurkissa. Kun toistakymmentä vuotta vallalla on sellaiset arvot, että väärinkäsitetty downshiftaus on OK, ei ole ihme, että meillä on käsissämme parikymppinen sukupolvi, jonka neljännes on hukassa.
Ne, jotka tämän kehityksen aloittivat, ovat jo hyvän matkaa yli kolmenkymmenen, nelikymppisiäkin, perheellisiä tai ei, mutta vakiinnuttaneet paikkansa yhteiskunnassa. Heillä oli varmasti syynsä oravanpyörästä irrottautumiseen ja he pystyivät sen tekemään hallitusti. Nykyiset parikymppiset eivät.
Olen sivusta seurannut ystävättäreni tyttären elämää. Tytär sai ensimmäisen lapsensa 17-vuotiaana ja toisen 21-vuotiaana. Nykyään hän puskee eteenpäin pienipalkkaisena yksinhuoltajana. Vanhempansa auttavat lastenhoidossa erityisesti viikonloppuisin, jotta tytär voi tehdä parempipalkkaisia sunnuntaitunteja työssään. Työn ohella hän opiskelee työnantajan kustantamaa ammattitutkintoa. Miten helppoa tyttären olisi heittäytyä yksinomaan sosiaaliturvan varaan ja antaa mennä. Onneksi on vielä ihmisiä, joille se ei ole ensisijainen vaihtoehto.
Hesarin ja muidenkin lehtien kommenttiosastoilla kiinnitettiin huomiota Wahlroosin ärsyttävältä kuulostavaan lausuntoon syrjäytyneiden panostamattomuudesta terveydenhoitoonsa. Luin muutamaankin kertaan lauseen ja tulin siihen tulokseen, että lähes jokainen kommentaattori oli lukenut sen väärin ja kommentoinut sitä, ettei terveyskeskuksiin pääse eikä köyhällä ole varaa hoidattaa itseään yksityisesti. Kannattaa lukea lause vielä kerran. Wahlroos tähdentää terveydenhoitoa, ei sairaanhoitoa. Terveen ihmisen pitää hoitaa terveyttään, jotta ei sairastuisi. Monet tutkimukset osoittavat, että syrjäytyneet eivät sitä tee. Terveyden hoitamatta jättäminenkin johtaa syrjäytymiseen, sekin on nähty. Terveyden hoitaminen on huomattavasti halvempaa kuin sairaudenhoito. Se voi olla myös ilmaista; lenkkeily, kävely. Joskus sillä jopa säästää; perjantaipullon ostamatta jättäminen tai tupakointi.
Wahlroosilla on tapana ärsyttää ja tässä hän taisi osua ampiaispesään. En kuitenkaan suoralta kädeltä teilaisi hänen mielipiteitään, vaikka kulmia hioisinkin isolla raastimella.
