Turhia mietteitä sohvalta

Lojuessani kotisohvalla mieleeni putkahti skenaarioita väistyvästä presidentistä. Lähetin pohdinnoistani sähköpostinkin Ruusulle eilen.

Yksi aihe koski Halosen mahdollista YK-virkaa, jonka toteutumiseen en uskonut. Hassua, että maakuntalehdet olivat ottaneet sen myös aiheekseen tänään. Lehtien mukaan Suomi ei lobbaa Halosta ILOn johtoon, mitä en sinänsä ihmettele. Halosen näkemykset käsiteltävistä asioista perustuvat sosialistisiin satuihin. Ei niissä saduissa sinänsä mitään vikaa ole, mutta kun todellisuus kuitenkin on toisenlainen, ei päätöksiä voida perustaa kuvitelmiin. Saduista olisi kyllä hyvä ottaa ohjenuoraksi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tavoitteen, joka perustuu työlle toimeentulon ja paremman huomisen edellytyksenä.

Toinen asia, jolla typerästi päätäni vaivasin, oli Halosen ja Arajärven avioliitto. Hehän menivät naimisiin ensimmäisen kauden alkajaisiksi oltuaan sitä ennen ”naapureita”. Mitä ilmeisimmin myönnytyksenä niille, joiden mielestä presidenttiparin tulee olla naimisissa. Kun tämä ”edellytys” nyt poistuu, mahtaako pari muuttaa ”naapureiksi” jälleen. Pysyvätkö he naimisissa?

Kun on aikaa, näinkin turhia asioita tulee sohvalla miettineeksi. Mitä väliä, jääkö Halonen eläkeikäisenä vaille töitä ja mitä väliä, asuuko hän Penansa kanssa?